Tervetuloa Auringonsäde-blogiin

Sain olla osallisena aivan ihanalla matkalla. Teimme ystäväni kanssa kvanttihypnoosiin perustuvan tuplatehohoidon ja matkasimme puhtaassa rakkauden virrassa. Tiesimme jo matkaan lähtiessämme, että hoitoa ei saisi ainoastaan hoidettava. Hoitohan on aina kaikkien siihen osallistuvien korkeimmaksi parhaaksi - ainakin minulla se on aina intentiona, ja niin myös silloin tapahtuu.

Katsoin elokuvan Titanic, kun odotin esikoistani. Lapsi oli ollut rauhallinen siihen saakka, kunnes laiva alkoi upota. Silloin jokin henkiinjäämistaistelu sisälläni alkoi. Ja se päättyi lopullisen sovinnon löytyessä elokuvan loppumetreillä.

Luin joskus Lorna Byrnen ihanan kirjan Enkeleitä hiuksissani. Tunsin itsessäni jotakin, mistä en pitänyt. Kateus on ehkä sana, joka parhaiten kuvasi tuota tunnetta. Lornan ympärillä oli aina, aivan syntymästä saakka ollut sankoin joukoin enkeleitä. Kateellisuutta tunsin siitä, miten hänen enkelinsä ohjasivat ja kielsivät häntä ottamasta ihmisten ilkeyksiä henkilökohtaisesti. Lorna oli lapsi, jota pidettiin jälkeenjääneenä ja tyhmänä. Ihmisenä, joka ei ymmärrä mitään. Se antoi muille, jopa läheisille ihmisille, luvan puhua hänestä rumasti. Vaikka Lorna oli paikalla ja kuuli kaiken. Ja ymmärsi jokaisen loukkaavan sanan. Kirjaa lukiessani tunsin, miten olisin itse tarvinnut tuollaisen enkelin elämääni. Miten jokainen meistä tarvitsisi sellaisen.