Canis Sanus on luomani yritys, joka aikanaan sai alkunsa ideasta ja halusta auttaa. Tiesin koirista, halusin itse kehittyä ja jakaa osaamistani muillekin. Yrityksellä on oma historiansa, joka juontaa paljon pidemmälle kuin y-tunnus antaa ymmärtää. Aivan kuten minullakin on historiani, joka juontaa pidemmälle kuin syntymäaikani perusteella voisi ajatella. Me olemme kasvaneet ja kehittyneet yritykseni kanssa yhdessä. Me emme kuitenkaan ole yksi. Kyse on tavallaan samasta asiasta kuin ihmisten välillä parisuhteissa. Jos parisuhde toimii, molemmat kasvavat yksilöinä, ihmisinä, sieluina. Kumpikaan ei muutu toiseksi. Ja kuitenkin yhdessä he ovat enemmän kuin vain osiensa summa. Aivan samoin on minun ja yritykseni suhteessa. Meillä molemmilla on sielu ja molemmilla on oma tarinansa. Annamme toisillemme jotain itsestämme. Yhdessä olemme enemmän kuin vain yritys ja sen yrittäjä. Yhdessä annamme myös ympärillämme olevalle enemmän kuin vain sen, mikä on näkyvää. Ja vaikka se ei näy, se on olemassa.

En kyennyt kolmeen vuoteen tekemään työtä. Pelkkä ajatus yritystoiminnan jatkamisesta tai uuden työn hakemisesta sai energiani romahtamaan. Noiden kolmen vuoden aikana olen saanut paitsi työstää omia uupumiseen johtaneita kaavojani, olen lisäksi saanut oivaltaa, mistä tekijöistä työntekemisen flow syntyy. Olen saanut oivaltaa, miten pienestä on kiinni, tekeekö saman asian puskemalla vai siinä virtaavassa tilassa, jota usein kutsutaan nimellä flow. Olen saanut oppia, että flow ei ole mitään sattumanvaraista, mikä tulee joskus ja on joskus tulematta. Kyse ei ole myöskään siitä, että sitä ei voisi saavuttaa itselle epämiellyttävissä asioissa – niissä asioissa, jotka vain täytyy tehdä. Ihminen voi aina vaikuttaa asiaan itse. Samaan aikaan uudelleen uupumisen välttämisen kannalta tärkeimpänä kaikesta olen oppinut, että puskemalla työskentely – myös silloin, kun tekeminen on mielekästä – uuvuttaa ihmisen aina jollakin aikavälillä. Minunkin omat ensimmäiset uupumisen oireeni olivat nähtävissä jo yli 30 vuotta sitten. Silloin itkuni ja lyyhistymiseni sivuutettiin ympäristön painostuksesta heikkoutena, jota ei hyväksytty itsessä eikä muissa.

Canis Sanuksen toimintaidea on muuttunut aiemmasta toiminnasta oleellisesti. Se jatkaa kuitenkin vanhalla tutulla nimellä Canis Sanus, joka suomennettuna tarkoittaa hyvinvoivaa koiraa. Koira lemmikkinä on omistajalleen suora peili. Helppokin sellainen, jos sitä oppii lukemaan ja kuuntelemaan sen viestejä.

Canis Sanuksen toiminta aiemmin on perustunut koiran hyvinvoinnista huolehtimiseen. Yhteiskunnassamme ja ajatuksissamme koiran on pitkään nähty olevan erillinen ihmisestä, ja sen olemassaoloa on haluttu hyödyntää tuottamaan jotakin ihmiselle, joko itselle tai muille. Kun koira ymmärretään suorana peilinä, sitä ei enää nähdä erillisenä, vaan kaikki sen olemuksessa ja käytöksessä on viesti ihmiselle itselleen. 

Yrityksen aloittaessa nyt uudelleen sen peruskivi on vahvasti kiinni ajatuksessa: ”Lentokoneessa happinaamari asetetaan ensin itselle. Vasta tämän jälkeen ihmisestä on hyötyä muille.” Koirat ovat minulle edelleen tärkeitä elämässä ja ovat mukana myös työssäni, mutta ajatus niistä ja niiden hoidosta on muuttunut oleellisesti. Aiemmin yritykseni tehtävä oli korjata eläin, joka oli rikki. Enää en halua korjata ketään. En eläintä enkä ihmistä. Nyt hoidan aina ihmistä. Kuuntelemalla, keskustelemalla, ymmärtämällä, olemalla läsnä. Mitä ihmisessä pitää korjata, sen tekee ihminen itse, kun hän tulee kuulluksi ja nähdyksi, ja tämän jälkeen saa sitten itse oivaltaa. Kyse on siis ihmisestä, hänen omasta ajattelustaan ja siitä, millaiseksi hän haluaa oman elämänsä tulevaisuudessa luoda.