Sain olla osallisena aivan ihanalla matkalla. Teimme ystäväni kanssa kvanttihypnoosiin perustuvan tuplatehohoidon ja matkasimme puhtaassa rakkauden virrassa. Tiesimme jo matkaan lähtiessämme, että hoitoa ei saisi ainoastaan hoidettava. Hoitohan on aina kaikkien siihen osallistuvien korkeimmaksi parhaaksi - ainakin minulla se on aina intentiona, ja niin myös silloin tapahtuu.
Elämä ei aina fyysisyyden tasolta katsottuna näytä ns. parhaita puoliaan. Se saa meidät epätoivoiseksi ja jopa epäilemään. Itseämme, tekojamme ja lopulta elämää itseään. Nuo matkat ovat aina niin huikeita. Kun saa katsoa tapahtumia rakkauden silmin korkeammasta perspektiivistä, kaikki on niin selvää. Kaikki on niin kaunista. Kun näkee ja kokee, miten kaikki virtaa, voi taas luottaa, vaikka fyysisyydessä mikään ympärillä ei olekaan muuttunut. Silti mikään ei ole samanlaista kuin ennen matkaa.
Saimme matkallamme tärkeän muistutuksen. Emme tietenkään oppineet mitään uutta. Mutta ihmisyydessä kompastellessa muistutuksia ja vahvistuksia tarvitsee monta. Ja usein. Nyt meitä muistutettiin mm. siitä, miten me ihmiset itse sabotoimme kehojamme. Muistutettiin kyllä puhtaan ruuan ja juomaveden tärkeydestä sekä pyydettiin kiinnittämään huomiota maadoitukseen. Mutta läpi hoidon kulki punaisena lankana asia, jota emme välttämättä aina tule ajatelleeksi kehon sabotoimisena. Meitä muistutettiin, miten avainasemassa on itselleen anteeksi antaminen. Moni meistä hoitaa tunnollisesti, jopa ylitunnollisesti, lapset, kodin, lemmikit, työnsä, harrastuksensa... ja uupuu. Meitä muistutettiin, ettemme suinkaan tee vääriä asioita. Moni meistä tekee paljon hyviä ja oikeita asioita. Vain motivaatio ja intentio on väärä. Meitä pyydettiin muuttamaan oma ajatuksemme ja asettamaan itsemme etusijalle - eli täysin päinvastoin kuin olemme tottuneet. Lentokoneessa happinaamari asetetaan ensin itselle ja vasta sen jälkeen autetaan muita. Niin tässäkin. Kun ihminen pitää huolta ensin itsestään, hänestä on paljon enemmän iloa ja hyötyä niin läheisille kuin muillekin ihmisille. Meille näytettiin, miten energia ei pääse virtaamaan hyviäkään asioita tehdessä, jos intentio on väärä. Toisten auttaminen ja hoitaminen ei ole väärin. Ei tietenkään. Mutta itsensä hylkääminen, huomiotta jättäminen on! Tämä johtaa väsymykseen, jatkuvaan ja enenevään tarpeeseen omaan aikaan, ja kuitenkaan mikään ei riitä. Ei riitä, koska energia ei pääse virtaamaan. Vasta, kun ihminen asettaa itsensä ykköseksi ja huolehtii ensin itsestään, energia alkaa virrata. Tällöin ihminen ei enää kuluta omaa energiaansa, ja elämä saa virrata. Silloin asiat alkavat sujua. Väsymys poistuu, ja kaikki ympärillä alkavat voida paremmin.
Sanoin, että hoidossa kerrottiin itselle anteeksi antamisen olevan avainasemassa. Sille anteeksi antaminen, että unohdimme rakastaa itseämme. Kun unohdimme itsemme, aloimme etsiä rakkautta ja hyväksyntää itsemme ulkopuolelta. Se ei lopu ennen kuin annamme itsellemme anteeksi ja löydämme taas itsemme. Sen ihanan rakkauden, joka jokainen meistä on.