Olen jo pidempään halunnut kirjoittaa lemmikkieläimistä meidän ihmisten auttajina. Mainitsen kyllä asiasta usein, mutta minun ei annettu kirjoittaa siitä tekstiä, jonka olisin halunnut. Sen sijaan minulle lopulta näytettiin, miten tarkastelin asiaa aivan liian suppeasta perspektiivistä. Jos olisin kirjoittanut alkuperäisen suunnitelmani mukaan tekstin lemmikkieläimistä ihmisten peilinä ja auttajana, kaikki olisi keskittynyt liiaksi ihmiseen. Pyörinyt niin sanotusti jälleen oman navan ympärillä. Korostaen yhtä toisen kustannuksella. Kyse ei tietenkään ole siitä, että aiempi aikomukseni tekstini kuvakulmasta olisi ollut väärin. Päinvastoin. Se on erittäin tärkeä osa sitä kokonaisuutta, josta nyt puhun. Kyse on enemmänkin siitä, miten meitä jokaista haastetaan nyt tässä ajassa nostamaan katsettamme siitä, minkä jo ymmärrämme. Meitä pyydetään tarkastelemaan sitä, mitä emme vielä näe. Se, että emme näe sitä, ei tee siitä olematonta. Se ei tee siitä virheellistä tai valheellista. Puhumattakaan, että se olisi luonnotonta - yliluonnollista. Se, mitä me (aikuiset) emme kaikki näe, on todellakin luonnollista. Englannin kieli on kuvaava, kun se puhuu, että jokin on 'supernatural'. Erityisen luonnollista. Juuri siitä on kyse: erityisen luonnollisesta, mikä lopulta selittää niin paljon. Ainakin heti sen jälkeen, kun ihminen päästää irti omasta kaavamaisesta ajattelustaan, joka perustuu uskomuksiin ja niiden luomiin ennakkoluuloihin ja -käsityksiin.
Kaikki on energiaa
Jotta ymmärtäisimme paremmin lemmikkieläinten merkitystä, meidän on katsottava asiaa energian tasolta. Kuten tiede on jo todistanut, kaikki on energiaa. Eri taajuuksilla värähtelevää energiaa. Energian tasolla kaikki perustuu voimaverkkoihin. Me voimme tietoisesti, mutta myös tiedostamattamme ottaa yhteyttä ja yhdistyä hyvin erilaisiin kenttiin. Osa on hyviä, ja ne tuovat meille hyvää oloa. Osa on taas kaikkea muuta kuin hyviä. Negatiivisiin kenttiin kytkeytyminen voi olla ihmiselle hyvinkin tuhoisaa varsinkin, jos hän kieltäytyy näkemästä tuota energiaa, johon on kytkeytynyt. Silloin siitä pois pääseminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.
Luonnossa kaikki muodostaa oman voimaverkkonsa. Kasvit, eläimet, kivet... Jokaisella voimaverkolla on omat voimansa, jota ihminenkin voi käyttää hyödykseen kytkeytymällä siihen. Ihminen voi konkreettisesti esimerkiksi käyttää jotakin yrttiä, jolloin hän tulee samalla kytkeytyneeksi kyseisen kasvin voimaverkkoon. Hoitava vaikutus syntyy usein juuri tähän voimaverkkoon kytkeytymisestä enemmän kuin jostakin tieteenkin löytämästä ainesosasta. Kemiallisella ainesosalla on toki vaikutuksensa, mutta se on vain osa kokonaisuutta. Pieni pala ei milloinkaan voi saada aikaan niin suurta vaikutusta kuin suurempi kokonaisuus. Voimaverkkoon kytkeytymisen ei tarvitse tapahtua fyysisellä tasolla. Koska kyse on nimenomaan energiasta eli siitä, mitä emme näe, verkkoon voi kytkeytyä myös pelkästään energian tasolla. En esimerkiksi enää aikoihin ole ostanut uusia homeopaattisia lääkkeitä. Kytkeydyn tietyn lääkeaineen verkkoon muulla tavoin. Koska koko homeopatia perustuu juuri valmistusaineidensa energialle, on mielestäni helppoa ymmärtää, ettei fyysisen maailman sokeripillerillä ole merkitystä prosessissa. Kuin korkeintaan hämäämään ihmisen omaa skeptistä mieltä. Jo vuosia sitten asiakkaani sanoi, että iäkkään koiran pitkään jatkuneet vaivat helpottivat heti homeopaattisen lääkkeen "määräämisen" jälkeen. Itse lääkettä ei edes tarvittu. Olimme molemmat omistajan kanssa yhdistyneet tuon lääkkeen voimaverkkoon, se riitti.
Käärmeelläkin on tärkeä viesti ihmiselle
Kuten kasveilla jokaisella eläimellä on oma voimaverkkonsa. Ja jokaisella niistä on oma viestinsä ihmiselle. Emme törmää sattumalta metsässä käärmeeseen, kettuun tai jänikseen. Niillä kaikilla on meille oma viestinsä, jonka saamme juuri silloin, kun sitä tarvitsemme. Jos ihminen esimerkiksi liiallisesti pelkää jotakin eläintä, on sekin viesti ihmiselle hänestä itsestään. Jotakin tuon eläimen kantamaa viestiä ihminen ei uskalla kohdata itsessään. Silloin on luonnollista, että sama viesti tulee kohdalle usein. Jos pelkää käärmeitä, niitä myös hyvin todennäköisesti kohtaa kunnes on valmis katsomaan peiliinsä, luomaan nahkansa ja muuntamaan elämänsä myrkyn voimakseen.
Luonnossa ei ole mitään turhaa. Jokainen kasvi ja eläin on yhtä tärkeä. Lemmikkien määrä on räjähtänyt käsiin viime vuosikymmeninä, ja edelleen viime vuosina kiihtyvästi. Ei se ole mikään ihme. Ihmisen vieraantuessa luonnosta aina vain enemmän on lemmikkien tuoma viesti ihmiselle hänestä itsestään korostunut. Kuitenkaan ei voida sanoa, että yksikään eläin olisi toista tärkeämpi. Ei lemmikki ole meille auttajana sen tärkeämpi kuin muutkaan eläimet. Eikä myöskään lemmikeistä yksikään ole toista tärkeämpi. Kyse on samasta asiasta kuin jos väittelisimme siitä, onko auto vai talo tärkeämpi. Jos on tarve päästä liikkumaan nopeasti paikasta a paikkaan b, talo ei pysty meitä auttamaan. Asumuksena auto taas ei helposti korvaa taloa. Tarvitaan ainakin muutostöitä, että meidän leveysasteilla auto voisi toimia hyvänä asumuksena. Aivan samoin on eläinten kanssa. Energian maailmasta tietoisena en voi sanoa, että olisin pelännyt hevosia. Kuitenkin tiedostin turhankin voimakkaasti, miten hevonen pakoeläimenä peilasi minua itseäni ja haluani paeta elämää. Kun lopulta olin valmis syvältä katsomaan tätä, en ollut enää hevosille yhtään kiinnostava. Ei niillä ollut minulle siinä hetkessä mitään sanottavaa.
Luonnossa mikään ei ole toista tärkeämpi
Saamme jo syntymän hetkellä oman voimaeläimemme, joka kulkee mukanamme läpi elämän. Tämän voi tuntea oudon voimakkaana vetona tiettyihin eläimiin. Kun ihminen on saanut ylläpitää ja harjoittaa tätä yhteyttä, näemmekin toisinaan ympärillämme varsinaisia hevos-, koira- tai vaikkapa kissakuiskaajia. Kyse ei silloin ole vain opitusta tiedosta tai huippuunsa viritetyistä taidoista kouluttaa eläintä. Kyse on sanattomasta yhteydestä, joka näillä ihmisillä on kyseiseen eläinlajiin. Heidän elämäntehtävänsä onkin jakaa tuon eläinlajin voimaa ja viisautta muille ihmisille silloin, kun nämä sitä tarvitsevat. He ovat tulkkeja kahden maailman välillä.
Minkä eläimen viesti meille itsellemme kulloinkin on tärkeä, se voi tuntua kuin tuo kyseinen eläin olisi auttajana muita arvokkaampi. Toki tälle ihmiselle sillä hetkellä näin onkin. On kuitenkin tärkeää muistaa luonnon monimuotoisuus. Luonnossa ei ole mitään turhaa eikä siellä mikään ole toista tärkeämpi. Tärkeää on jokaisen ihmisen nähdä se, mikä itselle on kussakin hetkessä tärkeää oman kehityksen kannalta. Jos pidämme sitkeästi kiinni ajatuksesta, että jokin asia - tietty ruokavalio, terapia, hoitomuoto, eläin auttajana jne. - on toista parempi tai tärkeämpi, estämme energian vapaan virtaamisen. Ja kuten kiinalainen lääketiede sanoo: kipu on tukos, tukos on kipu. Fyysinen tai henkinen. Kipu syntyy aina, kun energia ei saa vapaasti virrata. Ei kristinuskokaan ole parempi kuin hindulaisuus tai islam. Kyse on vain siitä, miten meidän kenenkään tehtävä ei ole käännyttää ketään. Meidän tehtävämme on kunnioittaa toisiamme ja sitä, miten he maailman näkevät. Opettelemalla kuuntelemaan omaa sydäntään jokainen tietää aina täsmälleen, mihin voimaverkkoon hänen on syytä yhdistyä. On eri asia auttaa tässä prosessissa kuin tietää toisen puolesta.
Eläinten viestit ovat aina selkeitä, mutta monitahoisia
Eläimet näkevät maailman aivan toisin kuin me. Ne näkevät ja kokevat energian; ne elävät siinä tietoisesti, vaikka niiden tietoisuus on toisenlaista kuin ihmisten. Eivät ne tuo meille viestiä, jota emme tarvitse. Voimme siis aina luottaa siihen, että kaikella näkemällämme ja kokemallamme on jokin viesti meille itsellemme. Eikä se viesti ole välttämättä toiselle vieressämme seisovalle ihmiselle sama. Leijonan rohkeus ja periksiantamattomuus voi yhdelle kertoa tarpeesta pysyä omassa voimassa ja asettaa rajat muille ihmisille. Toiselle leijona voi sen sijaan kertoa, miten on rohkeaa antaa riidassa periksi eikä pitää aina kynsin hampain kiinni oikeana pitämästään. Leijonan voimalla jokainen ihminen säilyttää omanarvontuntonsa kaikissa tilanteissa.
Olen itse kulkenut matkaani suden voiman siivittämänä lapsesta saakka. Tunnistan itseni kaikin puolin susi-ihmisen kuvauksesta. Susi on laumaeläin, vaikka samaan aikaan sitä kuvastaa kaipuu yksinäisyyteen. Suden elementti on tuuli, joka kertoo yhteydestä näkymättömään maailmaan ja energian eri tasoille. Nyky-yhteiskunnassa tuulielementin omaava ihminen on melko hukassa, jollei hän saa oikeanlaista ohjausta kasvunsa tueksi. Synkronissa kuun kanssa, joka puolestaan kuvastaa alitajuisia tunteita, susi kokee tunteita syvästi laidasta laitaan. Meissä on kaikki tieto ja viisaus olemassa jo syntyessämme. Onhan sanottukin, että emme opi mitään uutta, vaan ainoastaan muistamme. Juuri tuota viisautta susi haluaa kaivaa alitajuntansa syvistä syövereistä. Suden voima onkin opettaja. Jäädessään yksin susi kääntää elämänsä kovat kolhut opeiksi. Hän kerää loputtomasti uusia ideoita ja tietoa, ja palaa myöhemmin laumansa luo jakamaan omasta ymmärryksestään.
Kaikki eläimet ovat auttamassa meitä, mutta myös me niitä. Luonnossa kaikki on yhtä. Kun vilpittömästi yhdistymme jonkin eläimen voimaverkkoon, emme pelkästään saa sieltä käsin itsellemme voimaa ja energiaa. Tapahtuma on vastavuoroinen. Ottaessamme yhteyden eläimeen me myös annamme energiaa tälle lajille.
Vuohen voima on elämän pelkistäminen
Kuten pyydämme yrteiltä ja homeopaattisilta lääkkeiltä apua, voimme pyytää sitä myös eläimiltä. Kun tarvitsemme elämäämme ja sen koettelemuksiin lisää kärsivällisyyttä, ovat muurahaiset kelpo kumppaneita. Saadaksemme heiltä apua voimme aina pyytää saada yhdistyä heidän voimaverkkoonsa. Ainakin siksi aikaa, kun tunnemme erityisesti tarvitsevamme juuri tuota voimaa. Joskus taas emme tiedä, kuka meitä voisi auttaa. Silloin voimme kysyä meditatiivisessa tilassa itseltämme, kenen voimaa tarvitsisimme sillä hetkellä eniten. Kun minulle näin pyytäessäni viimeksi annettiin vastaukseksi vuohen energia, olin ihmeissäni. Oli pakko ottaa kirja käteen ja katsoa, mikä viesti vuohella on. Ja kyllä vain! Juuri niitä asioita olin tavoitellut jo pidempään. Tiedostanut tarpeen ja tuskaillut. En ollut vain muistanut, että voisi olla olemassa eläin, jolta voisin saada tähänkin apua. Jo pelkkä voimaverkkoon tietoinen kytkeytyminen antoi minulle tyyneyttä. Näin asiat äkkiä turhan rönsyilyn sijaan paljon selkeämmin. Vanha shamaani Markku Backman kuvaa hienosti, miten vuohen voima on kertomassa meille, kuinka tärkeää on kulkea yksinkertaista tietä.
Yksinkertainen on todellakin kaunista. Se on luonnollista. Luonnossa on kaikki eikä siellä ole mitään liikaa.
Artikkelissa olevat tiedot voimaeläimistä pohjautuvat Markku Backmanin kirjoihin Voimaeläimet - syvä yhteys. Backman oli nykyajan shamaani, jolla oli syvä yhteys luontoon.
Kuvat: Pixabay