Kuvat Turun Koirauimahalli, Katri Salomaa
Vesi on tehokas liikuntamuoto, puhutaanpa sitten omistajasta tai koirasta. 15 minuuttia uintia vastaa noin tunnin juoksulenkkiä. Sen lisäksi, että uinti on tehokas, se on myös turvallinen ja sopiikin lähes kaikille koirille.
Mutta: uinti on hyödyllistä liikuntaa vain, jos uintitekniikka on hallussa! Karkeasti arvioiden n. 50 % koirista ei osaa uida. Osa ei osaa uida ollenkaan, vaan lumpsahtaa esim. laiturin päässä kuin kivi pohjaan ja jatkaa kävelyä siellä. Osa ei käytä kaikkia raajojaan tai käyttää niitä vaillinaisesti. Jokainen on varmasti joskus nähnyt koiran, joka kauhoo käpälillään kohti taivasta takaosan painuessa kohti pohjaa.
Uimakoulusta maisterin paperit
Yhä useampi koira käykin ennen uimahalliharrastuksen alkua uimakoulua. Uimaopetus auttaa kaikkia koiria, ja suurin osa oppii nauttimaan uimisesta. Joskus vesipeto syntyy heti ensimmäisellä kerralla. Toisinaan koiran skeptinen luonne pitää puolensa pidempään ja uinnin ilo avautuu vasta vähän myöhemmin. Joka kerta koira kuitenkin menee veteen helpommin ja uiminen sujuu paremmin kuin edellisellä kerralla. Joskus tulee kuitenkin takapakkia. Eräs skeptikko antautui viidennellä uimakoulukerralla veden ilojen vietäväksi ja hyppäsi veteen korkeassa kaaressa. 45 kilon elopaino takasi kunnon roiskeet ja koiran molskahtamisen uppeluksiin. Koira ui kyllä hienosti koko kierroksen ennen kuin tuli pois altaasta. Loppuvuoron ajan skeptikko kuitenkin muisti taas, että tämähän ei todellakaan ole minun juttuni.
Mikä on uimaopettajan rooli?
Aivan ensin uimaopettaja tekee tuttavuutta koiran kanssa. Uimakoululaista ei saa vain ottaa niskasta kiinni ja viedä veteen väkisin. Uimaopettajan tehtävä on luoda luottamuksellinen suhde koiraan ja kiinnittää huomiota siihen, että koiralla olisi omaehtoinen halu mennä veteen. Tätä halua koulutuksen keinoin vahvistetaan, jolloin koira oppii nauttimaan touhusta ja menemään itse uimaan.
Tästä huolimatta moni koira joudutaan ensimmäisellä kerralla kantamaan veteen. Kun koira on kiinnostunut asiasta ja sillä on halu, vaikka uskallus kenties puuttuukin, ei luottamus uimaopettajaan horju. Muutaman uimakoulukerran jälkeen oppilas on innostunut uinnista niin paljon, että menee uimaan lähes itse – uimaopettajan vierellä olo tai käsi uintiliivin kahvalla enää tarvitaan. Muutama harjoitus ja koira ei enää tarvitse tätäkään, uusi vesipeto on syntynyt.
Uinti ilman uimaopettajaa
Useimmilla lienee se ajatus, että koiralle on heitettävä lelu ennen kuin se menee uimaan. Koira itse asiassa hyvin usein oppiikin tähän eikä mene ilman lelun heittämistä veteen. Jos koira ei kiihdy leluista liikaa, niiden heittäminen on toki ok. Toisaalta koiran voi opettaa uimaan pelkästään uimisen ilosta. Tai koiran voi opettaa esim. käymään koskemassa kuonollaan altaan päätyä ja tulla sen jälkeen hakemaan ohjaajalta palkkio.
Huomio palautumiseen
Niin tai näin, mutta rankkaa ja mukavaa touhua se on. Vaikka 15 minuutin uinnin päätteeksi koira ei läähätäkään ollenkaan niin voimakkaasti kuin juostuaan tunnin fillarin vierellä, se on tehnyt aivan yhtä paljon töitä. Syke alenee vedessä olon aikana, joten samankaltainen harjoitusvaikutus toteutuu alemmalla sykkeellä kuin maalla. Niinpä palautusjuoma uintisession jälkeen ei ole ollenkaan pahitteeksi. Eikä pesujen jälkeen rauhallista kävelyäkään sovi unohtaa. Koiran pitää harjoituksen jälkeen saada palautua ja tietysti tehdä tarpeensa. Usein koirilla on kova hätä jo altaasta noustessa; virtsan tuotanto on vedessä olon aikana moninkertaistunut, ja näin myös kuona-aineiden eritys lisääntynyt.
