Kuva ”Ihania hajuja nurmikolla”: Maarit Nenonen
Minulla on aina ollut vankat mielipiteet siitä, mikä on työkoira ja mitä siltä vaaditaan. Koirasta materiaalina, sen koulutustasosta sekä terveydentilasta. Mielipiteeni asiasta on ollut niin vakaa, että olen sitä uskaltanut muillekin opettaa.
Minulla on ollut tätä kirjoittaessa Lordi-avustajakoira kuntoutuksessa kolme viikkoa. Lordi loukkasi reilu vuosi sitten (9/2015) vasemman reitensä. Pahan repeämän takia koira käytettiin eläinlääkärissä, ja ohjeeksi saatiin ”koirien omaa käypähoitosuositusta” vastaavat hoito-ohjeet. Valitettavasti vaiva ei vain helpottanut, vaan kivun takia koira alkoi oireilla myös käytöksellään. Alkoi erikoinen jatkokertomus, jossa vilahtelivat eri eläinlääkärien, fysioterapeuttien, eläinfysioterapeuttien, koirahierojien ja eläintenkouluttajien raportit siitä, että koira tarvitsee akuutisti hoitoa. Näiden lisäksi käteeni osuu huhtikuulta 2016 eläinlääkärin lausunto, jonka perusteella Lordin todettiin olevan täysin työkykyinen. Eläinlääkärin lausunnossa lukee: ”kliinisessä yleistutkimuksessa koira reipas. kirsussa ulseratiivista muutosta. silmät siistit. hampaat ok. limakalvot vaaleanpunaiset ja kosteat. kta alle 2 s. oikeassa korvassa tummaa eritettä; korvien otoskopoinnissa molemmissa korvissa tärykalvot ehjät, vasen korva sisitit, oikeassa korvakäytävä lievästi punoittava ja sisältää rusehtavaa vahamaista eritettä. korvista otetuissa näytteissä vasemmassa ei merkkejä tulehduksesta mutta oikeassa kokkibakteereja++ ja hiivaa+. imusolmukkeet tunnustellen ok. vatsan tunnustelussa ei normaalista poikkeavaa. ei kuumetta. raajojen ja selän tunnustelua ei arista, niskan toiminta normaali. ulkona liikkuu käynnissä ja ravissa ontumatta.” Näillä saatesanoilla Lordi palautettiin ohjaajalleen ja sen kerrottiin olevan täysin terve ja työkykyinen. Voiko siistien silmien ja hampaiden perusteella tehdä jälkitarkastuksen reiden repeämästä?
Tietämättä eläinlääkärikäynnistä mitään kauhisteli Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen fysioterapeutti seuraavana päivänä koiran ohjaajalle ääneen: ”Voi kauheaa, mitä tuolle koiralle on sattunut? Miksi se kävelee noin? Se on kyllä todella kipeä!” Kipu oli selkeästi havaittavissa, vaikka ohjaaja oli jo epäillyt omia silmiään. Koiran askellus vastasi täsmälleen maaliskuussa kirjoitettua ortopedin lausuntoa: ”Vastaanotolla ei havaita ontumaa, mutta takajalkojen liikkeet normaalia lyhyemmät ja kiertää vtj ulkokautta eteenviennissä. Lordi aristaa selvästi vtj sisäreiden alueen lihasten palpaatiota (pectineus, adductor?). Aristaa myös vtj lonkan ojennusta.” Ehkä nyt vain asteen pari pahempana.
Saamatta mistään hoitoa Lordille päätti viisas koiranohjaaja kuntouttaa koiraansa kesän ajan sen, mihin itse kykeni. Omalla takapihalla oli lampi, jossa koira sai uida lähes päivittäin. Kaikki tehtiin nyt koiran ehdoilla: menoja peruttiin, sillä koira ei jaksanut kivun takia pitkiä reissuja. Jo sairaalareissun yhteydessä tehty kaupassakäynti oli sille liikaa. Uimisen ansiosta vaiva ei kuitenkaan päässyt pahemmaksi. Kunnes.
Suomen suvi on tunnetusti lyhyt, ja niin ilma kuin vedetkin jäähtyvät liian nopeasti. Piti palata liikuntaan kuivalla maalla. Koira ei kyennyt irrottelemaan tai juoksemaan vapaalla, sillä koko sen kroppa veti kramppiin. Lordi kävi tien vieressä tarpeillaan ja tuli takaisin sähköpyörätuolin viereen. Tuskainen ilme koiran kasvoilla pyysi menemään kotiin.
Ohjaaja alkoi jo tuskastua ja vaatia entistä päättäväisemmin hoitoja, jotka olisi pitänyt aloittaa jo kauan sitten. Vastaus tulee lopulta muutaman kuukauden odotuksen jälkeen: koska koirasta ei ole asiantuntija-arviota, se tulee viedä sellaiseen. Näin voidaan todeta, onko siitä enää työkoiraksi. Sen sijaan vastausta siihen, kuka tai mikä taho tämän asiantuntija-arvion tulisi tekemään, ei tule.
Pelosta jäykkänä ohjaaja vie Lordin syyskuussa 2016 eläinlääkärin arvioitavaksi. Kyseinen eläinlääkäri on tutkinut koiran jo edellisenä talvena sekä hänen kanssaan on ohjaaja konsultoinut myös puhelimitse. Hoito-ohjeena tuolloin fysioterapiaa tarpeen mukaan sekä kuuriluontoista laserhoitoa 6 – 10 kertaa. Ja jos näistä ei ole apua, voidaan koiraa auttaa leikkauksella. Sekä omistajan edustajien että eläinlääkärin mielipide on tällä kertaa selkeä: Lordi ei ole enää työkoira. Mitään ei ole tehtävissä. Koiralle määrätään elinikäinen kipulääkitys, jonka käyttöä ei missään nimessä tule lopettaa. Kun kauhistunut koiranohjaaja sopertaa, ettei pärjää ilman avustajakoiraansa, eläinlääkäri toteaa, että on eettisesti väärin pitää jatkuvaa kipulääkitystä syövää koiraa työelämässä. Omistajan edustaja on samaa mieltä: ”Kyllähän se sinua kotona auttaa, vaikka sillä virallisia avustajakoiran liivejä ei olekaan.” Poistuuko kipu sillä, että liivit otetaan pois?
Yhdessä eläinlääkärin huoneessa koiran omistajan edustajat, koiranohjaaja sekä eläinlääkäri sopivat, että koira saa vielä toistaiseksi pitää liivinsä. Sen statusta virallisena avustajakoirana ei vielä viedä. Ohjaaja saa uuden purkillisen 100-milligrammaista Rimadylia sekä reseptin uuteen purkkiin mukaansa. Lääkkeen antamista ei saa lopettaa, ei toimenpiteitä, uusi arvio koiran työkyvystä kolmen kuukauden kuluttua samassa paikassa.
Jos yhdessä on keskusteltu koiran mahdollisuudesta olla enää työkoira; jos omistajataho on esittänyt koiran oikeuden menettämistä viralliseen avustajakoirastatukseen; jos eläinlääkäri on vedonnut eettisyyteen koiran saadessa pitää liivinsä, onko koira silloin täysin työkykyinen? Omistajan mukaan on.
On totta, että työkoiran on välillä tehtävä hommansa, vaikka enää ei jaksaisi. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että koiralle jätetään antamatta sen tarvitsema hoito. Erään työkoiria hoitavan eläinlääkärin kommentti on osuva: ”Otatko itse joskus buranaa, kun särkee?” Aika harva jättää ottamatta. Mutta jatkuva lääkitys seuraavat kahdeksan tai kymmenen vuotta on eri asia kuin kivun taltuttaminen toisinaan. Kipu ei myöskään poistu sillä, että kiellämme sen olemassaolon. On turha sanoa: ”Älä tuijota sitä koiraa koko ajan, se on ihan terve”, jos koiran ilme ja käytös kertoo jotain muuta.
Kaiken tämän jälkeen: mielipiteeni on edelleen vakaa ja uskallan vieläkin seistä sanojeni takana. Jokaisella organisaatiolla on toki omat arvonsa. Mutta koiraa käyttävissä organisaatioissa minimivaatimuksena tulee olla koiran ja sen ohjaajan hyvinvointi. Eläinsuojelulakia ja sen HENKEÄ ei tule rikkoa eikä edes koetella, vaikka siellä suoraan ei sanotakaan, mikä on kiellettyä ja mikä ei. Vastuu eläimen hyvinvoinnista on aina ihmisellä. Ja organisaatioiden takana on aina ihminen.
* Onneksi ihmisten maailmassa on mustan ja valkoisen lisäksi myös harmaan sävyjä, mutta myös värejä! Lordin nopeasta kuntoutumisesta hyvien ihmisten tukemana voit lukea https://www.facebook.com/canissanus/ tai http://www.lordiaputassu.com/.
Jaa teksti
