Bc-kuvat: Emmi Himanen
Uimahallikuva: Katri Salomaa, Turun Koirauimahalli
Urheilukoiran liikuntapaikkoja
Suunnittelussa huomioitava oman lajin tarpeet!
• Metsä mustikanvarpuineen, mäkineen ja ojineen
• Heinikko tai kesantopelto
• Uinti
• Rantavedessä kahlaaminen
• Lumihanki
• Pyörälenkit
• Portaat
• Jumpata voi ihan missä vaan!
Opettele tekemään koiran kuntosuunnitelmasta monipuolinen. Hyväkin suunnitelma jää toteuttamatta, jos se ei ole mielekäs!
Usein kuulee sanottavan, että tämän päivän harrastuskoirat – aksaajat, palveluskoiralajien edustajat, pelastuskoirat jne. – ovat kilpaurheilijoita. Totta toinen puoli. Lajitreeneissä onkin enemmän tavoitteellisuutta kuin koskaan. Sekunneista ja pisteistä käydään kovaa kamppailua. Vaikka tavoitteet on korkealla, se ei vielä tee kilpaurheilijaa. Voitteko kuvitella olympiakehissä tai edes Suomen mestaruudesta kilpailemassa moukarinheittäjää, jonka ainoa treeni on viskoa moukaria päivästä toiseen? Tai pitkän matkan juoksijaa, joka juoksee ainoastaan kisamatkoja. Ei tietenkään. Pidätte minua hölmönä, kun edes kysyn sellaista. Silti teemme koiriemme kanssa usein juuri näin! Käydään lajitreeneissä ja siinä se.
Urheilukoiran menestyminen (mutta ennen kaikkea terveenä pysyminen!) vaatii suurta suunnitelmallisuutta. Ihminen on usein laiska eikä tuo suuri suunnitelmallisuus ja etenkään siinä pysyminen houkuttele. ”Ei me kisata tosissaan, me vaan vähän harrastetaan.” Ongelma on siinä, että koiran kroppa ei ymmärrä tätä sanomaa. Kun rasitetaan, pitää muistaa huoltaa. Ja rasittaa voi vain niissä puitteissa, mitä kuntoa on saatu kehitettyä. Aivan kuten koulutuksessa voidaan koiralta vaatia vain niitä asioita, joita sille on opetettu! Jos kunto on huono ja lihakset kehittymättömät, on kuin tulella leikkimistä mennä vaikkapa aksaradalle. Koira kyllä äkkiä huomaa, että kyseessä on tosi kiva juttu. Vauhti kasvaa, ja sen mukana vaaratilanteet.
Kuluneena talvena asiakkaanani on käynyt 5-vuotias koira, jonka kanssa oli harrastettu agilityä noin kolmen vuoden ajan. Isä kävi koiran kanssa lenkeillä, ja tytär ohjasi sitä agilityssä. Kaikki olivat tyytyväisiä, kunnes koira alkoi omituisesti ontua. Eläinlääkärin suosituksesta koirakko piti muutaman viikon taukoa aksasta. Kun ontuminen oli loppunut, parivaljakko palasi treeneihin intoa puhkuen. Tai ainakin ohjaaja, sillä koira oli haluton hyppäämään ja pienen treenin jälkeen se alkoi jälleen ontua. Kun edelleenkään eläinlääkärin tutkimuksissa ei löytynyt mitään, koira tuotiin eläinlääkärin suosituksesta hierottavaksi. Koirasta ei ensi palpoinnissa pystynyt erottamaan yhtään lihasta. Se oli kuin kireäksi puhallettu jumppapallo. Ei suinkaan liian lihava, vaan koiran fasciat nahan alla kiristivät niin, ettei se kyennyt kunnolla istumaan tai makaamaan. Lämmittelyt oli treeneissä hoidettu ennen tunnin alkua – itse suorituksen aikaan niistä ei enää ollut mitään hyötyä, sillä välissä oli radan rakentaminen ja mahdollisesti monen koiran suoritukset ennen omaa vuoroa. Venyttelyistä oli kuulemma joskus puhuttu, mutta niiden merkityksestä ei perheellä ollut mitään käsitystä. Kunnon rakentamisen palikat olivat hukassa huolimatta siitä, että isä ja koira kyllä lenkkeilivät mielellään pitkiäkin matkoja. Nyt koira on taas pelikunnossa, ja yhteistuumin perheen kanssa etsitään oikeaa hoitoväliä hieronnoille samalla, kun kotihoitona jatketaan erilaisia raajojen ja kylkien venyttelyjä.
Riittääkö kerran, kaksi viikossa metsässä juoksemista?
Monella teistä varmasti on vastaus valmiina. Minun mielestäni kysymys ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteinen. Ensinnäkin, jos autolla ajetaan metsän laitaan ja koirat päästetään juoksemaan, lopputulos ei ole kovin hyvä. Ennen rasitusta lihaksen tulee aina saada lämmetä rauhassa. Kokeile itse: lähde juoksulenkille niin, ettet ole lämmitellyt ollenkaan. Juoksu tuntuu hankalalta, lihakset eivät ole mukana juonessa ollenkaan. Moni tekeekin johtopäätöksen, että juoksu ei ole minua varten. Kokeile kuitenkin parin päivän kuluttua uudelleen. Lämmittele nyt huolellisesti. Et voi olla huomaamatta eroa. Ennen metsälenkkiä koiran tulee aina lämmitellä vähintään 20 minuuttia. Itse asiassa, jotta pienimmätkin verisuonet aukeavat ja lihaksen verenkierto toimii kunnolla, siihen tarvitaan 30 minuuttia. Lämmittelyn toteuttamiseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Joku kulkee ensin koira kytkettynä. Muista kuitenkin, että kroppa ei ymmärrä flexiä! Jos koira säntäilee edestakaisin 8 metrin flexissä, kyse ei suinkaan ole rauhallisesta lämmittelystä. Loukkaantumisriski on tuolloin lähes yhtä suuri kuin koiran juostessa vapaana. Koiran voi myös opettaa kulkemaan lämmittelyn ajan vapaana. Tällöin sillä on käsky, joka tarkoittaa, että koira voi mennä kävellen tai korkeintaan kevyttä ravia. Tämän kovempaa ei lämmittelyssä kuljeta. Lämmittelynä toimii hyvin myös alkujumppa.
Yhtä tärkeää kuin lämmittely on jäähdyttely suorituksen jälkeen. Hyvä merkki palautumisesta on hengityksen tasaantuminen. Palautuminen riippuu luonnollisesti koiran kunnosta ja tehdyn harjoituksen rasittavuudesta. Siinä missä lämmittely on tempoa pikkuhiljaa nostava, jäähdyttelyssä tempo laskee. Tämä koskee kaikkea liikuntaa, ei ainoastaan metsälenkillä käyntiä. Se koskee myös lajitreenejä lajista riippumatta: hakuilijoita, ipoilijoita, aksaajia… myös tokoilijoita! Lihakset on syytä herätellä toimintaan, kun haetaan vaikkapa tokon tarkkoja käännöksiä. Jos tokossa palkkaa pallolla tai patukalla, on suorituksen luonne muuttunut jo rauhallisesta ja staattisesta aivan toiseksi.
Mikä metsässä vielä voi mennä pieleen?
Mikäli nuori koira on kovin vauhdikas, saattaa käydä niin, että se juoksee koko ajan ns. täysillä. On kieltämättä hyvä, että tällainen koira saa purkaa höyryjä säännöllisesti. Koko ajan täysiä juokseminen ei kuitenkaan ole hyvä. Itse asiassa se aika usein kertoo koiran kehossa olevasta epätasapainosta, kenties jopa kivusta, jota koira yrittää juosta karkuun. Fakta on kuitenkin se, että tällaisessa vauhdissa eivät kehoa tukevat syvät lihakset pääse kehittymään. Koiralla on huono kehon hallinta eikä se pahimmassa tapauksessa edes tajua, missä sen takapää on ja mitä se tekee. Urheilukoiralle tärkeitä harjoitteita ovatkin erilaiset tasapaino- ja koordinaatioharjoitukset, joissa syvät lihakset kehittyvät, kun liikkeet tehdään oikein.
En suinkaan tyrmää metsässä juoksemista. Koiran kuuluu saada juosta vapaana ja nauttia metsän tarjoamista ärsykkeistä, mieluiten monta kertaa viikossa. Koira tarvitsee niitä. Lisäksi metsässä juokseminen on hyvää peruskuntoharjoittelua. Kun metsätieltä tai -polulta siirrytään mustikan varpujen joukkoon, saadaan vielä tehokkaampi harjoitus. Koira joutuu oikeasti nostelemaan jalkojaan – niin muuten omistajakin. Jos harjoitus tehdään hitaasti esim. kytkettynä, saadaan helposti harjoitettua koordinaatiokykyä. Jos vastaan tulee oja, kannattaa välillä kävellä toiselle puolelle ojan pohjan kautta, ja toisinaan hyppäyttää koira sen yli. Kun taidot kehittyvät, voi kaatuneilla puunrungoilla, kannoilla ja kivillä tasapainoilla. Aina rauhallisesti! Koira saattaa varsinkin alussa korvata vaaditun taidon puutteen vauhdilla. Koiralle tuleekin opettaa, että nämä tehtävät tehdään aina rauhallisesti. Paitsi oikeiden lihasten kehittymisen takia, myös koiran turvallisuuden takia.
Varsinais-Suomen metsät ovat ihanteellisia koiran kuntosuunnitelman tekemisen kannalta! Mäkinen maasto mahdollistaa helposti toteutettavat erilaiset voimaharjoitukset. Mutta taas kannattaa muistaa, että harjoittelun tulee olla suunnitelmallista eikä voimaa voida turvallisesti harjoitella ilman riittävän hyvää peruskuntoa. Jos koiralle esimerkiksi heitetään palloa tai keppiä ylämäkeen, saattaa muutama kunnon spurtti viedä koiran jo melkoisen ”hapoille”. Jos koira on ns. vietikäs ja haluaa pallonsa, se kyllä juoksee edelleen yhtä halukkaasti pallonsa perässä, mutta väsyessään se ei enää hallitsekaan lihaksiaan täydellisesti. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tällaisessa tilanteessa loukkaantunut koira tulee hoidettavaksi.
Suunnitelmallisuus urheilukoiran kuntoilussa on tärkeää myös harjoitusvaikutusten aikaansaamiseksi. Kunto ei kasva, jos joka päivä mennään täysillä. Kunnon kohenemiseen tarvitaan lepopäiviä. Rankan rasituksen jälkeen tulee aina seuraavana päivänä seurata kevyempi päivä. Kevyt ei tässä tarkoita telkkarin katselua ja kattoon syljeskelyä, liikkua pitää, mutta vähemmän ja rauhallisemmin. Samoin kahta – kolmea rankempaa viikkoa tulee seurata kevyempi viikko. Toisaalta uusi harjoitusärsyke tulee seurata ennen kuin elimistö on palautunut samalle tasolle kuin ennen harjoitusta. Sama suomeksi: jos harjoitusärsykkeet toistuvat liian harvoin, ei kehitystä tapahdu. Jos harjoitusärsykkeet taas toistuvat liian usein, elimistö väsyy ja ajautuu lopulta ns. ylikuntoon, joka nimestään huolimatta ei ole ollenkaan positiivinen asia. Ylikunto on vaarallinen tila, johon tulee aina suhtautua vakavasti.
Millaista liikuntaa urheilukoira sitten tarvitsee?
Monipuolista, mielekästä, elimistöä riittävästi rasittavaa, ja kaikkea tätä oikein annosteltuna. Kulunut talvi on ollut kaoottinen koirien liikuttamisen suhteen. Niin omat koirat, treenikavereiden koirat kuin asiakkaidenikin koirat ovat käyneet vastaanotolla, koska koirat ovat liukastelleet kuka pahemmin ja kuka vielä pahemmin. Kaikista oireet eivät ole edes kertoneet tilanteen vakavuutta. Ne, jotka eivät olleet liukastelleet, ovat saaneet kroppansa jumiin sillä, että ovat köpöttäneet jäisillä teillä ja poluilla yrittämällä olla kaatumatta. Tämän talven pelastus onkin ollut koirauimahalli. Uinnilla on monia positiivisia vaikutuksia elimistölle. Ehkä paras on kuitenkin se, että uinti on ainoa liikuntamuoto, joka ei rasita niveliä. Vaikka veden noste saakin kropan tuntumaan lähes höyhenen kevyeltä, aiheuttaa veden vastus sen, että liikkuminen on tehokasta. 15 minuuttia uintia vastaa rasittavuudeltaan tunnin mittaista JUOKSUlenkkiä. Veden vastus myös aiheuttaa sen, että liikkeet vedessä ovat turvallisia. Niinpä esim. löysän polven kuntouttaminen on uinnin avulla tehokasta ja turvallista.
Jos et ole aiemmin miettinyt, miten urheilukoiran kuntosuunnitelma toteutetaan, kannattaa ihan ensin perehtyä aiheeseen tarkemmin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja hyvä suunnitelma pohjautuu faktaan. Suomen kielellä on olemassa erittäin hyvä opus Koiran lihashuolto (Minna Saarelainen ja Timo Vallius), jonka lukemalla on jo aika hyvin kartalla, mitä asioita pitää ottaa huomioon koiran kuntoa kohentaessa. Myös ammattilaiselta saa apua, ja joskus ensimmäinen kuntosuunnitelma onkin hyvä tehdä yhdessä asiaan perehtyneen henkilön opastuksella. Näin myös silloin jos koiralla on jokin sairaus, esim. nivelrikko. Liikunta on tärkeä osa koiran elämää ja terveyttä. Siihen kannattaa panostaa.
Jaa teksti
