Vaaratonta kolausta tai pientä onnettomuutta ei ole. Kaikki ne jättävät jälkensä kroppaan, vaikka sitten kyseessä olisi vain törmäys toisen koiran kanssa tai liukastumisen seurauksena lento kyljelleen. Ensin näyttää, että tapahtumasta taidettiin selvitä pelkällä säikähdyksellä – harvemmin kuitenkaan. Syntyy rangan lukkotiloja, ruhjeita lihaksiin, hermot ja kalvot eivät nekään pidä iskuista. Ja kun johonkin paikkaan sattuu, sitä varoo. Ja kun varoo yhtä, syntyy jännitystä toisaalle. Kierre on valmis. Kun tilanne on hoitamattomana riittävän kauan, koira on pian kauttaaltaan kipeä ja jäykkä eikä se kykene enää normaaliin elämään, liikkumiseen saati sitten työntekoon tai harrastamiseen.
Elimistö on kuitenkin hieno kokonaisuus. Kun sitä auttaa, sillä on ihmeellinen kyky parantua. Tänä syksynä luonani oli 4,5-vuotias avustajakoira intensiivikuntoutuksessa. Lähtökohta ei näyttänyt kovin hyvältä. Koiran askel oli lyhyt, se ei liikkunut mielellään. Se ei kyennyt normaaliin kävelyyn eikä raviin, sen kulkumuoto oli peitsaaminen. Se ei kyennyt hyppäämään eikä labradorinnoutajalle tyypilliseen tapaan pyörimään esim. ihmisiä tervehtiessään. Jo palpoidessa lihakset olivat kauttaaltaan erittäin kireät, samoin lihaskalvot olivat kireät, kuin peltiä. Koiran asento oli selästä pyöreä, se seisoi takajalat lantion alla keventäen painoa vasemmalta takajalalta. Koira ei kyennyt istumaan eikä makaamaan suorassa.
Lordi oli loukannut takajalkansa vuotta aiemmin liukastuessaan liukkaalla lattialla. Emäntänsä sitkeistä yrityksistä ja useiden asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta koira ei saanut tarvitsemaansa hoitoa. Lopulta yhdessä Lordin emännän kanssa päätimme järjestää koiralle kuntoutusjakson. Lokakuisena sunnuntaina Lordi tuli meille. Vaikka tiesin koiran olevan huonossa kunnossa, ensimmäinen ilta masensi. Lihasten lämmittelylenkin jälkeen aloitimme venyttelyn. Takajalka ei juuri taipunut taakse ojennukseen; lonkan ojentajan venyvyys oli vain muutamia kymmeniä asteita ja koira veti jalan pois viimeistään kolmen sekunnin venytyksen jälkeen. Mutta siitä lähdettiin, ja seuraavana päivänä venyi jo paremmin. Kun viikon ajan venyteltiin joka päivä, oli venytyksen kesto seuraavana viikonloppuna jo 30 sekuntia.
Muutenkin ensimmäisen kuntoutusviikon edistyminen oli huimaa. Eläinlääkäri oli kuukautta aiemmin määrännyt Lordille jatkuvan kipulääkityksen. Valitettavasti kipulääke ei kuitenkaan vienyt Lordin kipuja eikä se kyennyt työntekoon eikä lenkkeilyyn. Nyt tilanne näytti niin hyvältä, että kipulääke jätettiin kokeeksi pois. Koira jaksoi siitä huolimatta puolentoista tunnin metsälenkin tulematta sen jälkeenkään kipeäksi. Alussa tuntunut epätoivo ja masennus olivat kadonneet kuin taikaiskusta.
Kuten kuntoutuksessa aina, myös Lordilla oli oma tiukka kuntoutusohjelma. Kuntoutusjakson pituus oli neljä viikkoa, ja se sisälsi mm.
- hierontaa
- venyttelyjä
- lihaskalvokäsittelyä
- nivelten mobilisointia
- laserterapiaa
- lihasvoimaharjoituksia
- kuntoutusuintia
- tarkkaan suunniteltua lenkkeilyä
Alussa lenkit olivat lyhyitä, 15 – 20 minuuttia. Metsäkävelyä harrastettiin paljon. Ylämäet mentiin metsänpohjaa pitkin, jolloin koira joutui toden teolla tekemään töitä takajaloillaan. Alaspäin tultiin rauhallisesti polkua pitkin. Ensimmäisen viikon ajan koira oli aina kytkettynä. Kunnon karttuessa ja lenkkien muuttuessa pidemmiksi se sai myös juosta vapaana. Mutta silloinkin 30 minuutin lämmittely tehtiin rauhallisesti hihnassa tai sitten jumpattiin ennen lenkkiä lihakset lämpimäksi. Lenkin jälkeen loppuverryttely tehtiin taas hihnassa.
Lordin ruokavalio lisäravinteineen oli koko lailla kohdallaan jo kuntoutukseen tullessa. Sen sijaan nesteen saantiin kiinnitettiin huomiota. Hieronnan ja mobilisoinnin aikana huomasi hyvin, miten kuivat koiran lihaskalvot ja nivelet olivat. Alussa elimistö ei tietenkään osannut käyttää hyväkseen ”ylimääräistä” nestettä, ja koiralla olikin heti juomisen jälkeen iso pissahätä. Ei mennyt montakaan päivää, kun tilanne tasaantui ja pissaaminenkin normalisoitui. Veteen lisättiin kissanruokaa, palautusjuomajauhetta ja kaikkea niiden väliltä. Pääasia, että koira saatiin juomaan, ja samalla se sai energiaa ja harjoituksen rasittamien lihasten korjaamiseen proteiineja. Kun kuntoutusjakso oli lopuillaan, huomasin ilokseni, että myös koiran omaehtoinen juominen oli lisääntynyt huomattavasti. Se kävi vesikipolla muutoinkin kuin vain harjoituksen tai hoidon jälkeen.
Lordi on avustajakoira ja työskentelee emännälleen 24/7. Kun kivut vuoden mittaan olivat kasvaneet järjettömiin mittoihin, oli perusteltua, että Lordi pääsi hetkeksi kokonaan pois normaaleista ympyröistä. Vaikka se ei kyennytkään töitään kunnolla tekemään, se olisi halunnut. Kun yritys kostautui voimakkaana kipureaktiona, koira saattoi pahimmillaan jopa piiloutua sängyn alle. Tämä kierre oli saatava katkaistua, ja ratkaisuna olikin koiran oma kuntoutusjakso. Kuntoutusjaksolla unohdettiin kokonaan työtehtävät, ja Lordi sai olla vain koira ja keskittyä paranemaan. Sen se tekikin halukkaasti.
Niin mukavaa kuin lomalla onkin, oli ihana päästä kotiin. Jälleennäkemisen riemu oli koiralla ja emännällä luonnollisesti molemminpuolinen. Hetken kuluttua koira makasi emäntänsä vieressä hievahtamatta odottaen uutta tehtävää. Näytti siltä kuin se ei olisi koskaan poistunutkaan pyörätuolin viereltä. Se jatkoi hommia siitä, mihin oli kuukausi sitten jäänyt. Tosin sillä erolla, että nyt se oli taas iloinen ja nautti tekemästään työstään ja paikastaan emännän vieressä.
Jaa teksti
