Kolonialismi oli ja on vallan ja hallinnan prosessi. Siirtomaavallan aikaan eurooppalaiset alistivat ja hyväksikäyttivät alusmaita surutta. Vain sata vuotta sitten ihmiset kävivät sirkuksessa ihmettelemässä ja naureskelemassa kääpiöitä, lyhytkasvuisia ihmisiä, joita esiteltiin kuin sirkuseläimiä. 1950- ja 60-luvuilla Jouppilan neloset olivat Suomessa koko kansan omaisuutta. Lasten kasvatuksen pohjana vielä ihan äsken oli usein valta ja hallinta. Ja niin edelleen.
Samalle kolonialismin ajatukselle kehittyi myös suhteemme eläimiin. Eläin hoidettiin ja koulutettiin samalla periaatteella kuin ihmissuku oli oppinut muutenkin hallitsemaan. Eikä kaihtanut tarvittaessa keinoja.
Ajat muuttuvat ja muuttavat meitä
Onneksi ajat muuttuvat ja ihmisten tietoisuus lisääntyy. Ei ole silti tavatonta tänä päivänäkään, että ihminen pelkää toista ihmistä. Oma pelko ja häpeä – liian usein jopa tiedostamaton – on niin syvällä sisällä, että ihminen ei edes tunnista sitä. Kuitenkin nuo kehoon jumiin jääneet tunne-energiat vaikuttavat kaikkeen, mitä teemme. Vaikka luulemme tekevämme fiksuja järkipäätöksiä ja perustelemme ne itsellemme taitavin sanakääntein, teemme kaikki valinnat elämässämme tuon ns. negatiivisen energian ohjaamina.
Ollaanko nyt sitten menossa oikeaan suuntaan? Kyllä. Ja ei. Vaikka suuri osa ihmisiä on herännyt räikeisiin epäkohtiin eläinten kohtelussa, on se vain pinnan kiillotusta niin kauan, kun ihminen ei uskalla katsoa itseään silmiin ja kohdata omia pelkojaan, häpeää, ahdistusta, surua… Niin kauan, kun ihminen ei uskalla tätä tehdä, ei ihminen ole sinut itsensä ja kehonsa kanssa.
Yhteys eläimeen hukassa
Heiluri on nyt heilahtanut toiseen ääripäähän. Aivan kuten meillä on paljon lapsia, joilta puuttuu turvallinen suhde omiin vanhempiin, meillä on yhä kasvava määrä koiria, jotka tuntevat olonsa epävarmoiksi ja turvattomiksi omistajiensa kanssa. Eivätkä ne kaikki todellakaan näytä pelokkailta tai turvattomilta. Vasta, kun ihminen uskaltaa aloittaa oman henkisen kasvunsa (luit ihan oikein: henkisen, eli ei hengellisen, ei uskonnollisen, vaan henkisen), hänellä on mahdollisuus löytää se eläin sisältään, joka häntä itseään kannattelee elämässä. Se eläin on meissä jokaisessa, halusitpa sitten uskoa sitä tai et. Hyvää, rakastavaa ja turvallista laumaa emme pysty muodostamaan eläintemme kanssa niin kauan, kun oman itsemme eri puolet pysyvät erillään. Vasta tuon eläimen löytäminen mahdollistaa meille sen, mitä monet meistä ihailevat eläinten välisissä suhteissa, joissa laumanjohtajan asema on vankka ilman turhaa älämölöä ja alistamista. Vasta tuon luottamuksen saavuttamisen kautta voimme löytää vankan rakkaudellisen suhteen kaikkiin eläimiimme. Ei vain niihin ”helppoihin”.
Yhteys koiraan löytyy uudella tavalla
Tässä ajassa moni koiraihminen on huomannut yhtäkkiä olevansa aivan uuden edessä. Monilla on ollut saman rotuisia koiria jopa vuosikymmeniä. Ihmisestä tuntuu, että hänellä on ollut hyvä yhteys koiriin, on tullut menestystä kilpakentillä ja sitten tuleekin se koira, joka on aivan erilainen. Vaikka jokainen koira saman rodun sisälläkin on omanlaisensa ja kaikki ovat omalla tavallaan erilaisia, jokainen tämän kokenut tietää, mistä puhun. Tämän koiran kanssa mikään ei mene niin kuin ennen. Ei mikään. Eikä kolonialistiset toimintamallit enää toimi toivotulla tavalla. Ihminen on tullut risteykseen omalla polullaan. Tämä koira opettaa ihmiselle enemmän kuin yksikään aiempi – mutta vain jos ihminen suostuu muutokseen ja lähtee koiran sijaan tarkastelemaan itseään.
Ihminen hukassa itsensä kanssa
Ihminen on usein aivan hukassa omien persoonallisuuspuoliensa kanssa, kun hän ei ymmärrä itseään. Suojaksi rakennetaan liian usein vankka suojamuuri, jonka koetaan olevan turva pelottavaa maailmaa vastaan. Tämän suojamuurin taakse kätkemme tunteemme. Luulemme, että kukaan ei voi satuttaa meitä. Ja kuitenkin satuttaa. Vetäydymme lisää kuoreemme ja vastaamme hyökkäyksellä. Vähintäänkin itseämme vastaan. Väitän, että tiedän, mistä puhun. Luulin vuosikaudet olevani skitsofreeninen tai ainakin tulossa hulluksi, sillä niin erilaiset nuo puolet olivat sisälläni ja taistelivat vallasta. Monen ihmisen mielestä varmasti olinkin sekä hullu että skitsofreeninen. Oman suojakuoren taakse kurkistaminen ja vähittäinen purkaminen avaa ihmiselle uusia ovia yksi kerrallaan.
Näemme virheet ulkopuolellamme, vaikka ne ovat sisällämme
Ihmisen henkinen kasvu ei ole helppoa. On niin paljon helpompaa nähdä virheet ja viat muissa ihmisissä, rakenteissa, systeemeissä, ja tietysti niissä koirissa. Opettelemme yhä paremmiksi ja paremmiksi kouluttajiksi. Haemme yhä korkeampia ja korkeampia titteleitä kokeista, kilpailuista, testeistä, näyttelyistä… Näemme vian koiran käytöksessä – sen sijaan, että näkisimme vian itsessämme. Jota siis itse asiassa meitä häiritsevä koiran käytös vain peilasi. On niin paljon houkuttelevampaa muokata koiran käytöstä kuin lähteä tarkastelemaan itseään. Puhumattakaan, että itseään pitäisi muuttaa.
Elämän ei ole tarkoitus olla synkkää rämpimistä!
Kun ihminen aloittaa henkisen kasvunsa, hänen olonsa pikkuhiljaa helpottaa. Elämään tulee järkeä ja usein jopa tarkoitus. Ennen kaikkea elämästä tulee päivä päivältä positiivisempaa. Omat kompastuskivensä tälläkin matkalla on, sillä jokainen kivi tosiaan pitää uskaltaa kääntää. Mutta kun sen ensimmäisen kiven on kääntänyt ja huomaa olon helpottuvan, haluaa matkaa jatkaa. Joku yrittää oikotietä, mutta niitä ei ole. Tässä pätee: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Matkaa ei myöskään tarvitse, eikä edes voi, harppoa. Askel kerrallaan jokainen kulkee omaan tahtiin. Aivan kuten kaikessa, joku tarvitsee matkalleen enemmän aikaa kuin toinen. Mutta no hätä. Valmiiksi ei tule, joten ei tarvitse hosua.
Apua matkalle on tarjolla ja sitä saa pyytää❤️
Jos et jo pelästynyt ja luet edelleen, haluan vielä lisätä, että Canis Sanus auttaa sinua omalla henkisellä kasvun matkallasi olitpa sitten polun alkupäässä tai jo pidemmälle tarponut koiran omistaja. Jos koet, että kaipaat koirasi kanssa syvempää yhteyttä, on ensimmäinen keino eheämpään symbioosiin Lemmikin ja omistajan Qi –niminen synkronointihoito. Lisäksi molemmille löytyy omat energiahoitonsa matkaa helpottamaan ja auttamaan. Koiraihmisen oma OMAN VOIMAN valmennus puolestaan auttaa sinua löytämään sen oikean itsesi, joka on ehkä ollut hukassa jo kauan. Pikkuhiljaa matkalla etsitään niitä oman itsen eksyksissä olevia olemuspuolia. Oman voiman jatkokurssilla pääsemme viimeistään käsiksi siihen eläimeen, joka lopulta on avain… ei onneen ja autuuteen, vaan pikemminkin itsensä löytämiseen ja sitä kautta eteenpäin pääsemiseen.
Tutustu kaikkiin palveluihin www.canissanus.fi.
Jaa teksti
