Koiran kipua on usein vaikea havaita. Se ei kuitenkaan poistu sillä, että sulkee silmänsä. Saalistajana koiraeläimet yrittävät viimeiseen saakka peittää kivun. Luonnossa ruokaa ei riitä heikoille, joten on syytä näyttää vahvalta. Vaikka koira vuosituhansien saatossa on muuttunut paljon, on sen käyttäytymisessä jäljellä paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat olleet aikanaan selviytymisen kannalta elementaarisia. Niinpä tämän päivän lemmikkikoirissammekin kipu näkyy usein vain pieninä käytöksen muutoksina. Kivun kroonistuessa muutokset ovat käytännössä jo melko suuria, mutta ihminen on sokeutunut pikkuhiljaa tapahtuville muutoksille. Usein vasta kipulääkityksen aloituksen jälkeen omistaja tajuaa koiransa olleen jo kauan todella kipeä. Kipulääkkeen turvin koiran käytökseen tulee takaisin ilo ja ne monet kadonneet asiat, joiden oli kuvitellut jääneen pois koiran ikääntymisen takia.
Eläinlääkärin, joka näkee eläintä vastaanotolla vain pienen hetken, on hyvin vaikea sanoa, onko koiralla kipua vai ei. Yhteistyö koiran kanssa elävän ihmisen ja eläinlääkärin välillä on tällöin tärkeässä asemassa. Eläinlääkäri ohjaa omistajaa seuraamaan oikeita asioita; omistaja seuraa ja kirjaa havaintonsa.
Kipua ei saa jättää hoitamatta
Se, että koira ei valita kuten ihminen, ei ole syy jättää koiraa hoitamatta. Kivulias koira kärsii. Jokaisella yksilöllä tulee olla oikeus kivuttomaan olemiseen. Tänä päivänä meillä on tietoa ja hyvät keinot hoitaa koiran(kin) kipua. Mitä nopeammin koiran kipuun osataan reagoida ja aloittaa sen hoito, sitä paremmat mahdollisuudet koiralla on jatkossa laadukkaaseen elämään. Joskus kivun havaitseminen viivästyy syystä tai toisesta, mutta sekään ei voi olla syy jättää kipua hoitamatta. Aina kannattaa hoitaa, sillä koiran elämänlaatu paranee tällöin huomattavasti.
Älä jää pelkän kipulääkkeen varaan
Otamme kipuun ja särkyyn helposti itsekin ibuprofeiinia tai parasetamolia. Koirille on omat niille sopivat kipulääkkeet eikä niiden käyttöä tule arastella. Usein niillä saadaan tilanteeseen tarvittavaa ensiapua. Ensiapu tarvitsee kuitenkin nimensä mukaan jatkohoitoa. Oire on saatu kuriin tai ainakin helpotettua – ja hoito voidaan aloittaa.
Koira ei kerro, mistä sattuu. Vai kertooko sittenkin?
Jo lämmittäessäni koiraa huomaan, että sen fasciat ovat kuin peltiä. Aloittaessani käsittelyn koira kertoo minulle tiukalla katsellaan, että nyt muuten sattuu. Sormeni olivat huomanneet sen jo tovia aiemmin. Hoidon jatkuessa jatkuu myös vuoropuhelu minun ja koiran välillä. Useimmiten totean koiralle rauhallisesti: ”Kyllä, minäkin huomasin, että siinä on kipeä.” Kun koiran olo lopulta helpottaa, olemme molemmat tyytyväisiä – sekä luonnollisesti koiran omistaja.
Asiansa osaavat koirahieroja, eläinfysioterapeutti ja osteopaatti ovat ensiarvoisen tärkeitä yhteistyökumppaneita koiran hoidossa ja erityisesti sen työkunnon ylläpitämisessä. Paras lopputulos saavutetaan, kun hoidossa käydään säännöllisesti. Tuttu hoitaja huomaa tapahtuneet muutokset sormillaan sekä koiran kertomina usein jo ennen kuin omistaja on ehtinyt sitä pientä muutosta koiran käytöksessä edes havaita. Kun isot ongelmat voidaan ennaltaehkäistä, voidaan työvuosia lisätä koiran työuran loppupäähän – elinvuosien laadusta puhumattakaan.
Tekevälle sattuu, totta kai, mutta kun ongelmiin puututaan heti niiden ilmaannuttua, on paranemisennuste yleensä hyvä. Kun kuntoutussuunnitelmassa maltetaan pysyä ja liikkumista lisätä hallitusti, ei uusia haavereita satu ja paranemiselle taataan parhaimmat mahdollisuudet.
Ennen oli ennen – mutta oliko silloin paremmin?
On totta, että tieto lisää tuskaa. Menneinä vuosina toimimaton tai huonosti asiansa hoitava koira vietiin saunan taakse. Ja isä teki, mitä isän piti tehdä. Tänä päivänä meillä on paitsi keinot löytää, missä vika, myös auttaa koira kuntoon. Toki raha näyttelee usein suurta osaa ja tarkoituksenmukaista onkin miettiä, kuinka paljon on järkevää hoitaa. Perushoito ei kuitenkaan kuulu tähän. Sekä ennaltaehkäisevä että esim. traumojen jälkeinen hoito ja kuntoutus tulee kuulua automaattisesti hyvän elämänlaadun takaamiseen. Vaikka koira ei olisikaan työkoira vaan ihan tavallinen kotisesse, on edesvastuutonta jättää se hoitamatta. Toisinaan sitä miettii, että isän tekemissä ratkaisuissa koira ei ainakaan jäänyt kärsimään turhaan.
Lue riipaiseva tarina eräästä nuoresta työkoiran alusta.
Jaa teksti
