Kaikki tunteet kuuluvat elämään. Aivan kaikki. Ei ole olemassa hyviä ja pahoja, positiivisia tai negatiivisia tunteita. On olemassa erilaisia tunteita, joilla on kaikilla oma tehtävänsä ja värähtelytaajuutensa. Arvotus hyvään ja pahaan, positiiviseen ja negatiiviseen syntyy meidän mielessämme. Se on meille opetettu. Se on uskomus, joka meissä on syvällä.
Me olemme tottuneet pitämään tunteita, joilla on korkea värähtelytaajuus (esim. rakkaus, kiitollisuus, ilo…) suotavina ja usein ainoina oikeina, hyväksyttävinä tunteina. Matalataajuisesti värähteleviä tunteita (esim. viha, pelko, suru, häpeä…) ei kuulu tuntea eikä ainakaan näyttää muille. Se on kulttuurissamme heikon, huonon tai epäkelvon ihmisen merkki. Niinpä olemme oppineet piilottamaan nämä tunteet kehoomme. Ne pysyvät ensin piilossa, mutta aiheuttavat lopulta paljon harmia.
Tunteet sairauksien taustalla
Kun ns. negatiivisia tunteita kerääntyy kehoon, ne lopulta sairastuttavat meidät. Kaikkien sairauksien taustalla on kehoon jumiin jäänyttä tunnetaakkaa. Vasta, kun tätä taakkaa aletaan purkaa, voi tapahtua lopullista paranemista pikkuhiljaa.
Viha on tärkeä perustunne
Viha on yksi meidän perustunteista. Erittäin tärkeä sellainen, mutta valitettavasti niin väärin ymmärretty. Viha on voimaa meissä, ja me tarvitsemme sitä! Jos syystä tai toisesta emme saa näyttää tunteitamme ja nielemme vihamme, sairastumme. Tyypillisiä vihan ja kiukun aiheuttamia pieniä purkauksia ovat erilaiset näpyt, paiseet ja kasvaimet.
Vihan purkaminen tapahtuu liikkeessä ja ääntä käyttämällä. Kun tuntuu pahalta, voi esim. kokeilla hetken hakata kotona tyynyä kaksin käsin. Usein hetken kuluttua mieleen tuleekin asia, joka tarvitsee käsittelyä.
Peruslähtökohta kaikille tunteille on, että ne tulee HYVÄKSYÄ. Ikävä muisto voi tuntua niin kurjalta, että sen mieluiten työntää pois mielestään. Älä tee itsellesi karhunpalvelusta! Ole tuon tunteen kanssa ja tunne se. Hyväksy se. Voit rentoutua, laittaa silmät kiinni ja tunnustella, missä kaikkialla kehossasi tuo tunne tuntuu. Kun viivyt RIITTÄVÄN KAUAN tässä, tunne poistuu kehostasi.
Älä kuitenkaan pelästy, sillä sinulle voi tulla uusi ikävä tunne tai muisto. Niin pitääkin, sillä olet juuri oppinut poistamaan kehostasi sinne jumiin jääneitä tunne-energioita. Jatka työskentelyä niin kauan kuin tarvitsee. Tai väsyt. Siinä tapauksessa jatka toisella kertaa.
Pelko ja suru
Toinen perustunne on pelko. Pelko poistuu kehosta tärisemällä. Tähän perustuu mm. TRE-terapia. Eli aina, kun alat täristä, tärise tästä lähtien antaumuksella, sillä se puhdistaa. Tällöin kehosta poistuu sinne jumiin jäänyttä pelkoenergiaa.
Kolmas perustunne on suru. Sanon usein, että pieni suru jää isojen jalkoihin. Kun kehosta alkaa poistua vihaa, pelkoa sekä niistä juontuvia tunteita, pääsee viimein surukin näkyviin. Suru purkautuu itkuna. Itke niin kauan kuin itkettää, sillä se puhdistaa. Ja vain poistamalla kaikki nämä ”negatiiviset” tunteet kehosta paranemme ja värähtelytaajuutemme voi nousta.
Opettele elämään hetkessä
Laotsen sanoin
Jos olet surullinen, elät menneessä.
Jos sinulla on huolia, elät tulevaisuudessa.
Meidän tulisi opetella elämään tässä hetkessä ja nauttimaan juuri tästä hetkestä. Ei pidä ripustautua menneeseen. Toisaalta, jos ajatus on koko ajan tulevassa, emme ikinä saavuta sitä. Tulevaisuus luodaan tässä hetkessä tämän hetken ajatuksilla. Mitä kiitollisempi pystyy olemaan nyt, sitä paremman huomisen luo itse itselleen. Ainut asia, mitä tulee tehdä, on päästää irti kaikesta, mistä on riippuvainen.
Päästä irti kontrollista
Meillä suurimmalla osalla on järjetön kontrollintarve. Kun kontrolli syystä tai toisesta alkaa lipsua, koemme suurta pelkoa. Se kuitenkin liittyy kasvun matkaan, koska kaiken takanahan on: päästä irti. Jos emme osaa itse päästää irti, universumi kyllä järjestää meille tilanteita, joissa joudumme hellittämään. Tällainen syvä kolaus voi olla avioero, oma tai läheisen vakava sairaus, yllättävä työpaikan irtisanominen… Jos emme ymmärrä ensimmäistä vihjettä, seuraava on tulossa. Yleensä töytäys on silloin kovempi.
Elämä kantaa – jos annat sille mahdollisuuden
Niin kauan kuin olet jostakin riippuvainen ja takerrut siihen, mikään ei muutu eikä elämällä ole mahdollisuutta kantaa. Kun vain luovut kuorestasi, uskallat alkaa elää, olla oma itsesi ja alat kuunnella omaa sisäistä ääntäsi, asiat järjestyvät kuin itsestään. Jos eivät järjesty, olet edelleen takertunut johonkin etkä ole vielä päästänyt irti.
Muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla, se ei ole mahdollista. Muutos tapahtuu askel kerrallaan. Kuulostele itseäsi. Hyväksy kaikki oireet kehossasi ja kuuntele, mitä ne haluavat sinulle kertoa. Vaikka tuntuu välillä, että kukaan muu ei ole kokenut tällaista, lopulta et ole yksin. Ympärilläsi on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat samoin eivätkä uskalla sanoa tunteitaan ääneen.
On myös tärkeä ymmärtää ja hyväksyä, että kaikki tapahtuu aina oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Et ole myöhäisherännyt eikä ole sattumaa, että et ole herännyt aiemmin.
Jaa teksti
