Koirankin kuntoutusjakso kannattaa

Syksyllä 2016 luonani oli kuntoutusjaksolla 4,5-vuotias avustajakoira Lordi. Saapuessaan Lordi oli todella huonossa kunnossa, mutta intensiivinen kuntoutus tekee ihmeitä niin koirille kuin niiden emännille ja isännillekin.

Kun kivut vuoden mittaan olivat kasvaneet järjettömiin mittoihin, oli perusteltua, että Lordi pääsi hetkeksi kokonaan pois normaaleista ympyröistä.
Lordi eli kuntoutusjakson ajan tasavertaisena lauman jäsenenä.

Kuntoutusjakson pituus oli neljä viikkoa, ja se sisälsi mm.

  • hierontaa
  • venyttelyjä
  • lihaskalvokäsittelyä
  • nivelten mobilisointia
  • laserterapiaa
  • lihasvoimaharjoituksia
  • kuntoutusuintia
  • tarkkaan suunniteltua lenkkeilyä

Koska kuntoutus on aina kokonaisuus, tarkistettiin myös koiran ruokinta. Erityistä huomiota kiinnitettiin nesteytykseen, sillä hoitoon tullessa oli havaittavissa selkeää kuivuutta eikä koira juonut riittävästi. Toipuakseen ja voidakseen hyvin lihaskalvot ja nivelet tarvitsevat riittävästi vettä. Kuntoutuksen aikana koiran omaehtoinen juominenkin lisääntyi huomattavasti.

Palatessaan kuntoutusjaksolta kotiin Lordi oli jälleen oma iloinen itsensä – kuten se oli ollut vuotta aiemmin. Kotiin palattuaan se melkein ensi töikseen säikäytti emännän ihan vaan olemalla taas pitkästä aikaa oma itsensä. Kotoa nimittäin löytyy väliovi, joka on kovin tiukka eikä sen vetäminen ennen kuntoutusta onnistunut koiralta niin, että olisi ovi mennyt kiinni asti. Nyt oli ovi pamahtanut kiinni asti niin, että karmit oli paukkunut. ”No on voimaa”, naureskeli ohjaaja ensisäikähdyksestä toettuaan.

Lisää Lordin kuntoutuksesta voit lukea blogista.

Kuntoutusuinnilla elämänlaatua jatkoajalle

Leoberginkoira Aida oli väsynyt ja ontui. Eläinlääkäri totesi sillä useissa nikamaväleissä spondyloosin sekä lanne- että kaularangassa. Lisäksi koiralla oli nivelrikkoa molemmissa kyynärpäissä. 9-vuotias Aida oli omistajan mukaan jo tuolloin lisäajalla, mutta jotain kaverin voinnin parantamiseksi haluttiin vielä kokeilla. Eläinlääkäri suositteli kipulääkkeen lisäksi kuntoutusuintia.

Koira oppii nauttimaan uinnista kuntouttajan auttaessa
Vaikka Aidan kuntoutusuinti alkoikin uinnin opettelulla, se oppi muutamien käyntikertojen jälkeen nauttimaan vedessä olosta ja uimisesta.

Aidan kunto oli heikko ja kivut vaivasivat. Uinti aloitettiin hyvin pienistä pätkistä. Silti ensimmäisten uintikertojen jälkeen koira oli huomattavan väsynyt. Paitsi fyysinen rasitus, oli henkinen kuorma alussa myös suuri, sillä Aida ei suinkaan ollut tottunut uimari. Viikko toisensa jälkeen parivaljakko kuitenkin ilmaantui säännöllisesti uimaan, ja kuntoutusuinnista tuli molemmille pikkuhiljaa yhteinen harrastus ja henkireikä pikkulapsiperheen arkeen. Pirullinen virne kasvoillaan alkoi Aidakin kuin salaa nauttia uinnista.

Joulukuussa jännitettiin yhdessä, sillä Aidalla oli eläinlääkärin kontrolli. Koiran kunto oli kohennut silmissä kuluneen puolen vuoden aikana, ja koiran ilme oli taas muuttunut veitikkamaiseksi olon parannuttua ja jaksamisen lisääntyessä. Mutta mistä sen tiesi, mitä eläinlääkäri löytäisi! Sitä suurempi oli omistajan ilo, kun eläinlääkäri kehui koiran kuntoa. Ontumisesta ei ollut enää tietoakaan, lihasmassakin oli kasvanut. Lihakset olivat joustavat ja vetreät – eläinlääkäri kysyikin, käykö koira säännöllisesti hieronnassa, kun se on näin hyvässä kunnossa!

Jatkoajalla oleva Aida onkin uinnin myötä saanut paitsi taas lisää jatkoaikaa, jotain vielä tärkeämpää: elämänlaatua jatkoajalle 🙂

Kireät lihakset aiheuttavat mm. epämiellyttävää puutumisen tunnetta raajoihin

Saksanpaimenkoira Dexter oli järsinyt ranteitaan niin, että karva oli ranteiden kohdalta kulunut. Dexter ei kalunnut ranteita koskaan omistajan nähden, mutta aamuisin ja työpäivien jälkeen jäljet paljastivat tapahtuneen. Aluksi omistaja oli huomannut pienet läntit, mutta ajan kuluessa järsitty alue vain levisi. Koirasta oli tarkoitus ottaa viralliset lonkka-, kyynär- ja selkäkuvat. Niinpä koira vietiin kuvattavaksi, ja samalla kuvattiin myös sen ranteet. Kaikki oli priimaa. Ranteiden järsimisestä ortopedi totesi, että siihen vika löytyy koiran korvien välistä.

Omistajan mielestä Dexter ei kuitenkaan ollut ”heikkohermoinen”. Tekemistäkin koiralle tarjottiin monipuolisen harrastamisen merkeissä, joten tylsistymisestäkään tuskin oli kysymys. Rauhoittuakin se osasi. Omistaja ei siis ollut ihan valmis ostamaan ortepedin mielipidettä. Mietityttämään jäi, mistä ihmeestä vaiva voisi johtua.

Kun Dexter seuraavan kerran tuli hierontaan, se oli kauttaaltaan kovin juntturassa. Sovittiin omistajan kanssa, että tehdään uusintahoito parin viikon kuluttua. Dexterin tullessa uudelleen hoitoon, jotenkin näytti, ettei ranteiden kulumisjäljet olisi olleet niin selvärajaiset kuin edellisellä kerralla. Keskustelimme asiasta omistajan kanssa, mutta koska hän ei milloinkaan nähnyt koiran järsivän tassujaan, oli mahdoton sanoa, oliko järsiminen loppunut tai vähentynyt. Useamman hoitokerran jälkeen saatoimme kuitenkin iloksemme todeta, että lihaskireyksien helpottaessa oli myös ranteiden järsiminen loppunut. Ranteisiin kasvoi uusi karva eikä järsittyjä läikkiä enää ollut.

Seuraa Canis Sanuksen tapahtumia myös
Facebook